Paris on hyväntekijä

No jos ei Kim Kardashianista ollut kovin paljon hyvää sanottavaa, niin onneksi on Paris Hilton, joka on viime aikoina käyttäytynyt oikein mallikkaasti. Hän pääsi otsikoihin pari viikkoa sitten antaessaan kodittomalle rahaa. Koditon pyysi sitten treffeille, ja molemmat nauroivat. Mutta niin, onhan se hienoa, että Paris antoi rahaa astellessaan luksushotellista (ehkä isänsä omistamasta?) ulos törmätessään tähän kodittomaan, jolla sattui olemaan paitsi synttärinsä myös onnenpäivänsä! Ja hienoa, että media kirjoittaa Parisin anteliaisuudesta köyhyyden edessä.

Muutama vuosi sitten Parisilta tuli yksi kappalekin, vai olisiko tullut kokonainen albumi musiikkia? Ei se huono ollut, mutta kyllä sitä jaksettiin ilkkua, ettei tuommoinen turha julkkis osaa laulaa ja muuta sen sellaista. Kyllä se minun mielestäni ihan hyvin lauloi. En minä sentään sitä levyä ostanut, mutta kuitenkin. Jos soi telkkarissa, niin en käännä kanavaa. You go girl.

Ei tämä Paris minun mielestäni mikään turha julkkis ole. Varmi vain ettei hänellä toiminut sen puolisuomalaisen poikaystävänsä kanssa. Olisi hauskaa, jos poika olisi tuonut Parisin tänne Suomeenkin vierailulle.

Ystävät ja Kim

Täytyy nyt hiukan laajentaa tätä blogini aihepiiriä muuallekin kuin vain omiini ja Teron asioihin. Joten puhutaanpa hiukan vaikka Kim Kardashianista. On nimittäin käynyt niin, että Kimin ystävät reklamoivat, kun hänen elämänsä pyörii nykyään vain aviomiehen ja pienen lapsen ympärillä. Ystävät eivät saa enää kiireiseen Kimiin kontaktia. Kim on ystävien mukaan nykyään ”robotti”, eikä enää se sama Kim jonka he olivat oppineet tuntemaan.

Niin, voi olla. Ehkä Kim on robotti. Hän istuu vain sohvalla ja hengaa perheensä kanssa. Ystävättärille hän kertoo olevansa kiireinen tosi-tv-ohjelmansa kanssa, mutta ystävät ovat sitä mieltä, että Kim on vain laiska ja robotti. Itse en osaa kallistua mihinkään suuntaan, ehkä Kim tosiaan vain diggaa hengailla kotona. Tai ehkä nämä niin sanotut ystävät, jotka kielivät pahaa Kimistä lehdistölle, ovat jotain wannabe-hengailijoita, hangaroundeja, jotka yrittävät päästä parrasvaloihin Kimin kustannuksella.

Nyt aloin miettiä, mistä Kim Kardashian on alunperin tunnettu? Eihän hän olekaan laulaja. Hän on perijätär ja ”tosi-tv-tähti”. No, mikäs siinä. Kai sitä maailmaan tallaajia mahtuu.

Tinderiä kokeillessa

tinder kuvaVaikka olenkin tyytyväinen tilanteeseeni poikaystäväni Teron kanssa, päätin tuttujen innoittamana kirjautua Tinder-seuranhakupalveluun. Tämä on vähän tällainen uudenlainen palvelu, koska täällä ei oikeastaan edes tarvi etsiä ketään. Pikemminkin täällä voi myös ikään kuin kokeilla omaa vetovoimaansa. Minulle on paukkunut matchia nyt siihen malliin, että itsetuntoni on noussut monta pykälää ja olen alkanut myös kyseenalaistaa sen, onko Tero parasta mihin pystyn.

Monet atleettiset ja muutenkin etevämmät miehet kuin Tero lähettävät minulle terveisiä sovelluksen kautta. Olen suosittu. Mutta en nyt ehkä kuitenkaan aio vastata näihin kosiohuutoihin, koska en kuitenkaan tietäisi mitä tehdä. Mutta sainpa tällaisen nopean egoboostauksen, eli olo on ihan jees. Täytyy kyllä sanoa, että hermostuisin toden teolla, jos näkisin Teron käyttämässä Tinderiä. Ainakaan vielä hänen profiilinsa ei ole ilmestynyt puhelimeeni, joten turvassa ollaan toistaiseksi.

Ehkä jätän sovelluksen puhelimeeni, mutta en kuitenkaan availe sitä aivan koko aikaa. Tiedän, että Tinder odottaa minua, jos minusta siltä tuntuu, mutta en kuitenkaan aio addiktoitua sen käyttäjäksi.

Onnelliset yhdessä?

onnea vaanViime päivinä olen miettinyt jostain syystä onnellisuutta. Sitä, kuinka onnellisuuden edellytykset muuttuvat, kun löytää jonkun, jonka kanssa voi olla parisuhteessa. Minä löysin Teroni netistä. Mutta silti pohdin, voinko koskaan oikeasti olla onnellinen. Voiko kaksi ihmistä olla koko elämänsä yhdessä onnellisina? Vai onko kyse jostain muusta, kuten läheisriippuvuudesta tai tottumuksesta?

Joskus sitä näkee vanhoja pareja, joilta kysytään, että oletteko aina olleet onnellisia yhdessä, ja joskus he vastaavat, että kyllä vain. Silloin sitä kyllä miettii, onko siinä kyse, että vanhuksilla on jo muisti sellainen, ettei muisteta kuin ne hyvät hetket ja sitten kaikki muu jää unholaan. Vai voiko oikeasti olla niin, että jotkut vain sattuvat löytämään sen juuri sopivan vastinkappaleensa, joka tekee heidät onnelliseksi?

Ennen vanhaan oltiin aina yhdessä, kun kerran alettiin kulkea yhdessä. Nykyään ei enää ole niin. Moni menee naimisiinkin useamman kerran, ja parisuhteistakin on alettu puhua jonain ”elämäntilanteellisena” asiana. Eli minäkin voisin miettiä Teroa jonakin parin vuoden projektina, josta sitten siirryn seuraavaan kun siltä tuntuu. Ehkä teenkin niin, ken tietää?

Palloilua

pallotJalkapalloa, koripalloa, lentopalloa. Nyt tulee tuutin täydeltä palloa. Koska me harrastamme Teron kanssa lähinnä sohvalla istumista ja television katselua, olemme saaneet aimo annoksen viime aikoina palloilulajeja. Suomi onkin yllättävän hyvä lento- ja koripallossa verrattuna jalkapalloon. Mutta eihän noista lajeista juuri kukaan seuraa kuin jalkapalloa. Pesäpallo vain puuttuu, mutta sitähän pelataankin vain ilmeisesti Suomessa, joten aika heikkoa varmaankin on kansainvälisiä kisoja järjestää, heh heh.

Tero on enemmän koripallomiehiä, koska hän on niin pitkä, melkein kaksi metriä. Minä tykkään lentopallosta enemmän, koska pelasin sitä joskus koululaisena ja olin siinä vähemmän huono kuin muissa lajeissa. Muutkaan tytöt eivät osanneet jalkapalloa, mutta lentopalloa jotkut sentään osasivat. Ehkä naiset syntyvät erilaisella koordinaatio- ja urheilutaidoilla. Tämä oli Teron teoria.

Ei minua oikeastaan kiinnosta kuka voittaa ja kuka ei. Seuraavana vuonna voittaja on kuitenkin taas eri. Vieläkin jotkut suomalaiset muistelevat jotain jääkiekkokultaa. No niin, rivien välistä kai ymmärsitte, että telkkarissa saisi puolestani näyttää muutakin kuin palloilua. Esimerkiksi enemmän ruokaohjelmia.

Haluatko pettäjäksi?

vietteMeillä oli ystäväni Teron kanssa hedelmällinen keskustelu tällaisesta aiheesta kuin pettäminen. Juttelumme lähti käyntiin, kun näimme uutisen, että Viettelysten saari -niminen ohjelma tulee joskus ensi vuonna Suomen telkkariin. Minähän muistan tämän ”nuoruudestani”, koska tätä esitettiin englanninkielisenä, varmaankin amerikkalaisena versiona joskus 2001 tai siinä main.

Ohjelmaa ei ole siis suomessa vielä kuvattu, vaan kuvauksiin voivat nyt ”lapsettomat pariskunnat” ja ”villit sinkut” nyt hakea. Me emme ehkä osu Teron kanssa kumpaankaan kategoriaan, tai ainakaan emme ole ”villejä”. Toisaalta ei meitä teron kanssa sinne haluttaisikaan, meissä ei ole glamouria, jota televisioyleisö kaipaa. Tulimme kuitenkin jutelleeksi pitkään sarjan ideasta. Pidin sarjaa aikanaan hyvänä viihteenä, mutta jotenkin minusta tuntuu, että en halua nähdä suomalaista versiota.

Tero piti koko ideaa teeskentelynä. Hän sanoi, ettei kukaan mene tuollaiseen ohjelmaan muuta kuin julkisuuden himosta. Ei kukaan voi mennä televisioon ”testaamaan parisuhdettaan”. Minä olin sitä mieltä, että ehkä jotkut kaipaavat juuri sitä, voihan siitä saada lisäbonusta suhteeseen. Kun kaivataan harrastuksilta ja elämältä extremeä, niin ehkä tämä on sitä mitä monien parisuhde kaipaa.

Kuorsaus

Sen kummemmin kommentoimatta sanon nyt vain, että kun joskus tulee eteen sellaisiakin tilanteita, että joutuu nukkumaan samassa huoneessa tai jopa sängyssä jonkin toisen ihmisen kanssa, niin voikin tulla yllättäviä ongelma eteen. Esimerkiksi kuorsaus. Sanottakoon että en nyt viittaa netissä tapaamaani Teroon, puhun ihan yleisellä tavalla.

Jotkut ihmiset kuorsaavat aivan vallan tajuttoman kovaan ääneen ja niin ärsyttävällä sitkeydellä, että oikein heikottaa ajatellakin. Ja itse ovat täysin tietämättömiä tällaisesta. Kukaan kuorsaaja ei tiedä kuorsaavansa ennen kuin hänelle siitä sanotaan. Ja kuinka kamalaa on kuunnella yön pimeinä tunteina toisen kuorsaamista kun yrittää itse nukahtaa. Apua.

Olenkin nyt yrittänyt löytää ratkaisua pulmaan, mutta en ole vielä löytänyt mitään, jonka toimimisesta voisin saada takeita. On olemassa jopa jokin tällainen suuhun laitettava hammassuojan näköinen viritys, jonka pitäisi estää sekä hampaiden narskuttelun että kuorsaamisen. Mutta suostuuko kukaan tuollaista kapulaa suuhunsa tunkemaan omaehtoisesti? Kirjoittakaa, hyvät lukijani, vinkkejä kuorsaamisen estämiseen. Nimimerkillä: kuorsaamiseen kyllästynyt ihminen.

Rädyn moraalisista esteistä ja muustakin

Niin, ajattelin nyt puhua politiikan maailmasta ja tuosta tuoreesta sosiaali- ja terveysministeri Laura Rädystä, joka pelaa siis kokoomuksen tiimissä. Ensinnähän hän joitain viikkoja sitten aika ylimielisesti puhua siihen malliin, että eihän Suomessa köyhiä ole, tai on niin vähän (mukamas) alle kolme tonnia tienaavia, että ei niillä niin väliä. No tuollaisen kommentinhan jälkeen media sitten onnistui kaivelemaan vähän muutakin.

Yleensä minua vain ärsyttää tämä median kaiveleminen ja juttujen nyhjäisyt tyhjästä, mutta nyt seuraan ihan ilolla tätä keissiä, kun en kerran sympatisoi yhtään tuollaisia köyhien kyykyttäjiä. Jos olen Laura Rädyn tuominnut väärin, niin anteeksi vaan kamalasti. Mutta asiaan, tuossa vähän aikaa sitten kävi ilmi, että hän oli keplotellut verovapaita osinkoja itselleen, mitä tosin moni muukin tekee. Samasta syystä oli kuitenkin ”moraaliinsa” vedoten ollut erottamassa jotain tällaista Ailusta, jonka olenkin jo unohtanut.

Juuri tällaisia kaksinaamaisia ihmiset ovat ja juuri siksi tässä maailmassa on niin vaikeaa elää. Meidän pitäisi kyllä yhdessä kaikkien todeta, että olemme aikamoisia pa___iaisia kaikki, ja että toinen toisemme elämästämme teemme yhtä helvettiä. Tällaiset olivat tämän masentuneen terveiset tänään.

 

Biljardia pelaamassa

pöytäOlimme toissapäivänä pelaamassa biljardia Teron kanssa läheisessä pubissa. Siellä soi miehinen rock ja asiakaskunta oli muutenkin lähinnä moottoripyöräjengiläisen näköistä. Pelasimme siinä ihan rauhassa kaksistaan ja oli ihan mukavaa, ei nyt mitään huippuhauskaa, mutta elämähän harvemmin on. No, joka tapauksessa siinä pelatessamme tuli yhtäkkiä joku urpo siihen ja alkoi arvostella pelaamistamme. Emme kuulemma pelanneet sääntöjen mukaan ja veimme kahdestaan pöydän muilta harrastajilta ja mitä vielä…

Kuulkaas, jos minä menen pelaamaan biljardia pubiin, en tee sitä urheillakseni, vaan viihtyäkseni. Pelaan siis juuri niillä säännöin kuin itse haluan. Tero oli samaa mieltä, pelasimme juuri niin kuin meitä itseämme huvitti. Toisekseen, pubissa saa pelata kuka tahansa, ja me olimme pöydässä ennen tuota karvaista miehenkörilästä, joka koki oikeudekseen pilata iltamme. Nimittäin eihän pelaamisesta enää tullut mitään, kun tuo kaulapartainen järkäle jäi loossista meitä tuijottelemaan, koko hyvä meininki suli pois.

Lähdimme Teron luo ja jätimme motkottavan nahkaliivimieen hörppimään oluttaan. Ehkä hän meni pelaamaan biljardia yksistään, kun pöytä silloin vapautui.

 

Salamoi ja ukkostaa

salamatKun olin tuossa päivänä eräänä tuolla Facebookin eli Feispöökin ihmemaassa elikäs sosiaalisen median kiemuroissa, niin tuli vastaan sellainen tilapäivitys (vai miksi niitä sanotaan) jollain puolitutulla henkilöllä, joka viittasi salamoihin niin, että hänen mukaansa ”Jumala siellä vähän otti valokuvia”.  Ja salamat olivat tulokset. Koska tyyppi oli ulkomaalainen, niin teksti oli englanniksi, eli vähän erilailla, mutta tuossahan se idea kuitenkin välittyy.

Minä vähän ihmettelin tuollaista, että oikein Jumala napsii valokuvia. En ole koskaan tuollaista kuullutkaan. Sellaisen olen kyllä kuullut, että sateeseen viitataan jonain kyynelinä ja muuta. Omituisia vertauskuvia, sanoisin. Ja sitten on näitä kansanomaisempia ilmauksia, jos vähän kaunistellaan, eli sanotaan, että vettä tulee kuin ”Esterin p…ä” ja sen semmoista.

Mutta minä jäin kuitekin miettimään tuota valokuvaavaa Jumalaa. Kun tuollaisen tekstin kirjoittaa kuitenkin ilmeisesti syvällisesti uskonnollinen heppu, niin miettiikö hän oikeasti jotain tuollaisia. Eli missä menee se huumorin raja, onko syvästi uskovaiselle kaikki merkkiä Jumalalta? Kuinka erilaista onkaan tällaisen ihmisen elämä, joka kokee kaiken jumalalliseksi johdatukseksi. Minun elämälläni, näin esimerkiksi, kun ei ole minkään sortin johdatusta…