Salamoi ja ukkostaa

salamatKun olin tuossa päivänä eräänä tuolla Facebookin eli Feispöökin ihmemaassa elikäs sosiaalisen median kiemuroissa, niin tuli vastaan sellainen tilapäivitys (vai miksi niitä sanotaan) jollain puolitutulla henkilöllä, joka viittasi salamoihin niin, että hänen mukaansa ”Jumala siellä vähän otti valokuvia”.  Ja salamat olivat tulokset. Koska tyyppi oli ulkomaalainen, niin teksti oli englanniksi, eli vähän erilailla, mutta tuossahan se idea kuitenkin välittyy.

Minä vähän ihmettelin tuollaista, että oikein Jumala napsii valokuvia. En ole koskaan tuollaista kuullutkaan. Sellaisen olen kyllä kuullut, että sateeseen viitataan jonain kyynelinä ja muuta. Omituisia vertauskuvia, sanoisin. Ja sitten on näitä kansanomaisempia ilmauksia, jos vähän kaunistellaan, eli sanotaan, että vettä tulee kuin ”Esterin p…ä” ja sen semmoista.

Mutta minä jäin kuitekin miettimään tuota valokuvaavaa Jumalaa. Kun tuollaisen tekstin kirjoittaa kuitenkin ilmeisesti syvällisesti uskonnollinen heppu, niin miettiikö hän oikeasti jotain tuollaisia. Eli missä menee se huumorin raja, onko syvästi uskovaiselle kaikki merkkiä Jumalalta? Kuinka erilaista onkaan tällaisen ihmisen elämä, joka kokee kaiken jumalalliseksi johdatukseksi. Minun elämälläni, näin esimerkiksi, kun ei ole minkään sortin johdatusta…

Huoneeni vanki

vankiJuuri kun pääsin kertomasta, että päivät eivät enää kulu päämäärättömästi nettiä selaillen, tämä päivä onkin mennyt aivan kokonaan aamusta asti juuri siihen. Taustalla tosin vaikutti sellainenkin asia, että minähän asun soluasunnossa, ja nyt tyhjään huoneeseen muutti uusi asukas joka toi myös poikaystävänsä mukanaan. Nyt nämä kaksi ovat vallanneet kaikki yhteiset tilat ja tehneet asunnosta ikään kuin oman talonsa. Merkanneet reviirinsä. Mekastavat aamusta iltaan keittiössä ja olohuoneessa.

Kyllä minua tämä riivaa, he käyttävät astioitani ja jättävät ne pesemättä. Ottavat ainoan keittolautaseni silloin kun sitä olisin tarvinnut ja käyttävät sitä jonkin ruoantähteidensä säilyttämiseen. En tietenkään kehtaa ottaa lautasta jääkaapista ja siirtää sen sisältöä muualle, että saisin puurolautaseni puuroa varten.

Siispä aikani kuluu täällä kopissani yksin. Selailen nettiä ja kuuntelen toisella korvalla, kun toiset iloitsevat keittiössä, joka on siis aivan oveni takana. Kun katselen reddit-sivustoa jo kolmatta tuntia, päässäni kilahtaa, ja minun on pakko päästä ulos. Lenkkipolulla pää ehkä saisi vähän tuulettua. Ehkä pyydän Teron syömään luokseni ja valtaamme yhdessä keittiön takaisin käyttööni. Taistelu alkakoon, siis.

Piristymistä

dartsNyt olen ollut vähän pirteämpi. Lääkäri vaihdatti lääkitystäni hieman, ja huomaan, että muutos on ollut hyvä. Jaksan keskittyä olennaisiin asioihin, eivätkä kaikki päivät kulu internetissä päämäärättömästi vaellellen. Lisäksi treffisivustolta löytämäni Tero on osoittautunut oikein mukavaksi tyypiksi.

Kävimme Teron kanssa pubissa dartsin merkeissä, pelasimme hieman biljardiakin. Kumpikin laji on ollut minulle tuttu, mutta ei kuitenkaan erityisen tuttu. Oli ihan hauskaa pelata sillä tavalla ilman sen kummempia tavoitteita. Jotkuthan eivät osaa lainkaan pelailla omaksi ilokseen, vaan kärttävät sääntöjen noudattamista ja eivät suostu lopettamaan, ennen kuin voittaja on selvillä. Ja jos voittaja on joku muu kuin itse, haastetaan voittaja uuteen koitokseen loputtomiin… Tällaiset ihmiset ovat ikäviä. Onneksi Tero ei ole sellainen.

Luulenpa itse asiassa, että Tero antoi minun voittaa tikkakisassa. Hän oli selvästi hyvä tikanheittäjä, mutta viimeisellä kierroksella heitti todella heikon tuloksen ja niin minä voitin niukasti. Mielenkiintoinen ele, ehkä Tero halusi todellakin että minulla oli hauskaa. Tai sitten hän vain oli lopultakin huonompi lajissa kuin minä.

Uusi yritys

disKahdestakymmenestä seitsemästä minulle vastanneesta olen nyt valinnut kolmannen ehdokkaan. Kutsuttakoon häntä tästedes nimimerkillä Tero. Tero vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja olen alkanut miettiä, olisiko Teron tapaaminen oikea valinta elämässäni. Voi olla, että niin on. Jos en kokeile, en voi koskaan tietää. 

Tero harrastaa kalastusta ja diskotanssia. Minä en harrasta kumpaakaan, mutta tarviiko seurustelevien parien harrastaa toistensa harrastuksia? Tuskin. Riittää, että jakaa samat arvot, sanotaan. Ehkä niin. Ehkä voisin kuvitella opettelevani diskotanssimaan. Kuin John Travolta ja mikä sen naisen nimi olikaan Saturday Night Feverissä? Vai tarkoittiko diskotanssi tässä tapauksessa jotain uudempaa, modernimpaa styleä niin kuin Justin Timberlake? Siinä tapauksessa haaste olisi helpompi, sillä muistan kuinka lapsuudessani harjoittelin tanssiliikkeitä suosikkini N´Sync-poikabändin musiikin tahtiin.

Ehkä olen tällä kertaa rohkea ja ehdotan jotain omaa harrastetoimintaani Terolle. Voisimme käydä museossa tai ulkosalla piknikillä vielä kun kesää on sen verran jäljellä, ettei joka päivä sada. Huomaan miettiväni näitä asioita liikaa. Pitäisi toimia eikä miettiä. Pitäisi osata sammuttaa aivonsa ja silti olla oma itsensä…

 

Uusi yritys
Kahdestakymmenestä seitsemästä minulle vastanneesta olen nyt valinnut kolmannen ehdokkaan. Kutsuttakoon häntä tästedes nimimerkillä Tero. Tero vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja olen alkanut miettiä, olisiko Teron tapaaminen oikea valinta elämässäni. Voi olla, että niin on. Jos en kokeile, en voi koskaan tietää.
Tero harrastaa kalastusta ja diskotanssia. Minä en harrasta kumpaakaan, mutta tarviiko seurustelevien parien harrastaa toistensa harrastuksia? Tuskin. Riittää, että jakaa samat arvot, sanotaan. Ehkä niin. Ehkä voisin kuvitella opettelevani diskotanssimaan. Kuin John Travolta ja mikä sen naisen nimi olikaan Saturday Night Feverissä? Vai tarkoittiko diskotanssi tässä tapauksessa jotain uudempaa, modernimpaa styleä niin kuin Justin Timberlake? Siinä tapauksessa haaste olisi helpompi, sillä muistan kuinka lapsuudessani harjoittelin tanssiliikkeitä suosikkini N´Sync-poikabändin musiikin tahtiin.
Ehkä olen tällä kertaa rohkea ja ehdotan jotain omaa harrastetoimintaani Terolle. Voisimme käydä museossa tai ulkosalla piknikillä vielä kun kesää on sen verran jäljellä, ettei joka päivä sada. Huomaan miettiväni näitä asioita liikaa. Pitäisi toimia eikä miettiä. Pitäisi osata sammuttaa aivonsa ja silti olla oma itsensä…
Uusi yritys
Kahdestakymmenestä seitsemästä minulle vastanneesta olen nyt valinnut kolmannen ehdokkaan. Kutsuttakoon häntä tästedes nimimerkillä Tero. Tero vaikuttaa hyvin mielenkiintoiselta ja olen alkanut miettiä, olisiko Teron tapaaminen oikea valinta elämässäni. Voi olla, että niin on. Jos en kokeile, en voi koskaan tietää.
Tero harrastaa kalastusta ja diskotanssia. Minä en harrasta kumpaakaan, mutta tarviiko seurustelevien parien harrastaa toistensa harrastuksia? Tuskin. Riittää, että jakaa samat arvot, sanotaan. Ehkä niin. Ehkä voisin kuvitella opettelevani diskotanssimaan. Kuin John Travolta ja mikä sen naisen nimi olikaan Saturday Night Feverissä? Vai tarkoittiko diskotanssi tässä tapauksessa jotain uudempaa, modernimpaa styleä niin kuin Justin Timberlake? Siinä tapauksessa haaste olisi helpompi, sillä muistan kuinka lapsuudessani harjoittelin tanssiliikkeitä suosikkini N´Sync-poikabändin musiikin tahtiin.
Ehkä olen tällä kertaa rohkea ja ehdotan jotain omaa harrastetoimintaani Terolle. Voisimme käydä museossa tai ulkosalla piknikillä vielä kun kesää on sen verran jäljellä, ettei joka päivä sada. Huomaan miettiväni näitä asioita liikaa. Pitäisi toimia eikä miettiä. Pitäisi osata sammuttaa aivonsa ja silti olla oma itsensä…

Kesä loppuu, syksy tulee

kukkaKesän loppu tekee minut oudon haikeaksi.Tämän tunteen voi kokea tällä tavalla vain täällä Pohjois-Euroopassa ja vain silloin, kun on nähnyt kuinka luonto puhkeaa keväällä kukkaan pitkän kylmän, arktisen jäisen routakauden jälkeen. Kaikki herää eloon, kevät on toivon aikaa, lupaus paremmasta. Kesä itsessään soljuu ohitse omituisesti, kuin uni, tuskin kuin päiväunelma tai painajainen, ainoastaan kuin uni.

Syksy on kuitenkin luonnon kannalta hienoa aikaa, jos näin voi sanoa. Ruska on kaunis ja muuttuu päivä päivältä, lehtien tippuminen on vääjäämätöntä, se ei ole samalla tavalla surullista kuin loppukesän päämäärätön kuuman ja sateen vaihtelu. En aina ymmärrä itseäni, miksi kaipaan talvisäitä, raikasta ulkona oloa, pakkasen huurtamaa hengitystä ja lumen narskumista kenkien alla, teekupillista kodin lämpimässä. Talvisin tiedän kuitenkin aina kaipaavani kesää. Kesää, joka ei koskaan oikeastaan ala, koska kesä on kuin uni.

Tällaisia minä ajattlen täällä pienessä yksiössäni ja katselen ulos. Vielä on helteitä tai ainakin melkein. Syksyn sateet ovat jo aivan nurkan takana.

Treffeillä

treffitNyt se on sitten tapahtunut. Olen virallisesti ollut ensi kertaa treffeillä seitsemään vuoteen. Tapasin miehen erään ravintolan terassilla joen rannassa. Sää oli kaunis, linnut lauloivat, aurinko paistoi. Tunnelma oli varautunut, en tiennyt miten käyttäytyä, en tiennyt mitä ajatella koko tilanteesta.

Entä Herra 47 sitten? Hän oli hyvin hiljainen ja outo. Ehkä hänkin oli jännittynyt, eikä tiennyt mitä puhua, joten puhuimme ensin säästä, sitten viime aikojen tapahtumista. Jonkin verran Herra 47 avautui omasta elämästäänkin, hän on työtön ornitologi ja harrastaa runojen kirjoittamista, lintubongauksen ohessa tietenkin. Hän oli vanhempi tai ainakin vaikutti vanhemmalta kuin mitä oli antanut profiilissaan ilmi. Hän oli lähempänä neljääkymmentä kuin kolmeakymmentä, sanoisin.

Päällimmäisenä treffeistä jäivät kuitenkin mieleeni vain omat tekoni, omat sanani. Kaikki mitä tein. Olin niin hukassa, etten ehtinyt kiinnittää paljoakaan huomiota treffiseuraani. Ehkä olin viisas, kun aikaisemmin kirjoitin, etten saisi ottaa tätä treffailuasiaa liian vakavasti. Tämä oli vasta harjoittelua, eikö niin? En aio kerralla luovuttaa, tämä oli vasta alku.

 

Sadeillan mietteitä

sadeSitten viime postaukseni olen miettinyt paljon, olenko pannut liikaa painoa tälle nettideittailuasialle. Ikään kuin muita asioita ja muita ongelmia ei elämässä olisi. Olen kuitenkin kyllästynyt piehtaroimaan aina samojen ongelmien parissa, joten voisin melkein sanoa hankkiutuneeni tahallani tilanteeseen, jossa saisin uusia ongelmia. Sellaisia normaalien ihmisten ongelmia. Niiden parissahan minun ikäiseni tytön pitäisi kieriskellä. Miettiä poikaystäviä ja opiskelukiireitä ja sen sellaista.

hkä oikea asenne elämään on – jos ei nyt humoristinen – niin vähän tällainen ironinen ainakin? Tärkeintä ei edes olisi oppia nauttimaan elämästä, vaan oppia suojautumaan aallonpohjilta. Pitäisi yrittää oppia, että juuri mikään ei ole elämässä niin vakavaa, ettei siitä selviä. Ja sitten kuitenkin on… Pitäisikö osata olla esimerkiksi tyytyväinen omasta ruumiinterveydestään? Kroppani toimii, pääkoppanikin juuri ja juuri (kyllä, tämä oli huuli)…

Nettituttavista nimimerkki Marky Mark osoittautui typerykseksi, epärealistiseksi unelmaksi. Uusi ”kandidaattini” tässä nettideittailun maailmassa on nimimerkki Herra 47. En voi sietää Pulttibois-huumoria, mutta tässä sitä ollaan. Olen sopinut tapaamisen Herra 47:n kanssa kesäiselle terassille. Wish me luck!

Mikset vastaa, Marky Mark?

mitäkuuluuNiin kuin aiemmin kerroin, laitoin netin deittisivustolle avoimen profiilin. Ja nyt päätin viimein valita yhden, jolle vastaan. Tämän yhden tarkempi identiteetti jätettäköön yksityisyyssyistä tarkemmin mainitsematta, joten käytän hänestä nimeä Marky Mark.

Marky Mark oli vastannut profiiliini esittäen kiinnostusta minua ja elämääni kohtaan. Hänen viestinsä sävähdytti minua. Hän on komea ja atleettinen, hän pitää tanssimusiikista ja hiihtämisestä. Hän on myös eläinrakas ja huumorintajuinen. Marky Mark halusi lähteä kanssani keilaamaan. Se oli mielestäni hyvä avaus, konkreettinen paikka ja idea, muutakin kuin kahvin juontia tai elokuvan katselemista. Olenkin aina halunnut koittaa keilaamista. Näin monta vuotta olen elämääni elänyt, enkä ole koskaan koskenut keilapalloon…Tiedän, että lempiruokasi on lasagne, niin minunkin, mutta vegetaarisena versiona. Olet lihansyöjä, mutta tulet pitämään pesto-porkkana-lasagnestani, jos vain uskallat maistaa. Se on yliveto.

Marky Mark, olen vastannut myöntävästi ehdotukseesi, mutta et ole vielä vastannut minulle uudestaan. Olen jo odottanut kokonaisen päivän. Katselen profiiliasi ja mietin, oliko kaikki sittenkin turhaa. Marky Mark, vastaathan?

Asun kasvihuoneessa

huone 2014Joskus minua pelottavat julkiset paikat, en pidä väentungoksesta enkä ostoskeskusten alennusryntäyksistä. En pidä suurista ravintolasaleista, enkä ahtaista elokuvateattereista. Minun on kuitenkin aika ajoin päästävä pois asunnostani, tai pikemminkin huoneestani, sillä elän tällä hetkellä hyvin halvasti ja ahtaasti.

Jatkuva auringonpaiste tekee kuitenkin elostani hyvin ahdistavaa, sillä käytännössä aamusta alkaen pitkälle iltaan huoneeni on kuuma ja tunkkainen. Pidän ikkunaa auki yölläkin, mutta se ei viilennä huonetta juuri ollenkaan. Johonkin on kuitenkin päästävä, joten joskus yritän toimitella asioitani yleisessä keittiötilassa. Näissä muissakaan paikoissa ei voi kuitenkaan kunnolla rentoutua, sillä ne ovat yleisiä tiloja, eivät omia tilojani, joita kaipaisin. Huoneeni on kuitenkin pätsi, jossa en pysty olemaan.

Koomista on, että saatan istua aamupäivän huoneessani kuumassa, ja kun vihdoin menen ulos, huomaan ettei ulkona olekaan kovin kuuma. Huoneeni vain toimii jotenkin kuin kasvihuoneen tavoin ja aurinko paistaa suoraan sisälle suurimman osan päivästä. Tulisivatpa jo syksy ja sateet. En enää kestä näitä hautovia kuumia ilmoja.

Nettideitistä potkua elämään?

27Profiilini on ollut deittisivustolla nyt muutaman päivän, ja täytyy sanoa, että olen kovin yllättynyt tuloksesta. Olen saanut jo 27 yhteydenottoa, eli jo näihin kontakteihin perehtyminen vienee pitkän tovin, sikäli kun aion niihin tutustua.

25 yhteyden ottaneista on miehiä, vain kaksi on naisia. Voiko tästä päätellä jotain, mitä? En tiedä. Ainakaan kovin vaikeaa netistä seuran löytäminen naiselle ei näytä olevan. Siis teoriassa. Eri asiahan on sitten alkaa potentiaalisia tovereita tapaamaan, silloin on niin sanotusti tosi kyseessä. Ja sitten on tämä toinen ongelma, nimittäin yhteydenottojen laatu. Miesten aikeista kun ei tiedä, useimmat vastaukset ovat hyvin lyhyitä ja ne näyttävät suunnilleen kopioiduilta vakiovastauksilta. Mitä pitäisi ajatella tällaisestakin ”heii, baby, sä oot just mun tyyppii, laita viestii tuleen”? Tässä oli erään paikkakuntalaiseni 22-vuotiaan miehen koko viesti.

Aion jatkaa tarpomistani nettideittailun maailmassa ja kertoa siitä myös teille, lukijat, mun aion kulkea vauvanaskelin, baby steps, ja yritän olla ottamatta tätä turhan vakavasti. Jostain syystä saamani huomio netin maailmassa ei ole minua kauheasti piristänyt, ehkä tämä oli turhaa touhua.